Ellen T. – Elämästä sarjakuvaksi. Tulossa keväällä 2019…

Ellen T. – Elämästä sarjakuvaksi. Tulossa keväällä 2019…

Toisen ihmisen elämän tutkiminen on ihmeellistä työtä. Kaikkea mahdollista inhimilliseen elämään kuuluvaa tulee vastaan kaiken aikaa, ja vähintään saman verran katoaa ja jää pimentoon. Ihmisen “etsiminen” ja hänen ymmärtämisensä on vähintään yhtä paljon näkymättömän ja kadotetun kuvittelua, kuin tiedon ja faktan löytämistä, sen tulkintaa ja jalostamista tutkimukseksi.

Lopputulos on sekä faktaa että fiktiota. Kuitenkin niin, että faktan ehdoilla mennään koko ajan. Tarina ja kertomus rakentuu sen varaan, mitä todella tapahtui ja mikä olisi voinut olla mahdollista. Ihmisellä on oikeus tulla muistetuksi oikein. Tutkija ei voi keksiä mitään. Mutta samaan aikaan varjoisia ja tyhjyyden paikkoja on pakko täyttää: etsimällä, lukemalla, eläytymällä ja myös kuvittelemalla. Kertomusta ei voi rakentaa täyden tyhjyyden varaan, mutta samaan aikaan on tehtävä selväksi lukijalle, mitä tapahtuu: Mihin tulkinta perustuu ja minkälaisilla keinoilla.

Minulle mennyt maailma elää aina tutkimusta tehdessä hyvin vahvasti kuvina. Ehkä siksi ei ole kovin suuri sattuma, että olen koulutukseltani taidehistorioitsija. Sen sijaan on sattumaa, että olen ryhtynyt tekemään sarjakuvaa. Kun reilu vuosi sitten näin Thesleff-elämäkertani graafikon Annukka Mäkijärven piirtämän kuvan Ellen Thesleffistä kirjani sisäkannessa ensimmäisen kerran, tiesin, että päähenkilöstäni on pakko tehdä sarjakuva. Hänet ja hänen ihmeellinen, päättymätön elämänsä pitäisi herättää eloon myös kuvina.

Mutta miltä elämä näyttää sarjakuvassa? Miten se eroaa kirjoitetusta? Ja miten mennyttä aikaa kaikkine monimutkaisuuksineen voi ilmaista sarjana kuvia? Onko se mahdollista?

Ehdottomasti kyllä, mutta tietyin rajoituksin. Ensinnäkään en ole koskaan aikaisemmin tehnyt sarjakuvaa, ja toisekseen, koska en osaa itse piirtää, tarvitsin rinnalleni kuvallisen kirjoittajan. Kuten äsken jo totesin, sain kirjani graafikosta Annukasta loistavan parin. Lisäksi halusimme asian haastavuuden takia vielä yhden jäsenen työryhmäämme ja katse kääntyi pian kolleegaamme Iida Turpeiseen. Tällä tiellä ollaan juuri nyt. Kädet savessa: Annukka piirtää ja minä ja Iida kirjoitamme, visioimme ja pohdimme.

Esteet ovat kovin samanlaisia, mitä kielenkin kanssa painiessa tulee vastaan. Monimutkaisia kysymyksiä käsitellessä olemme huomanneet, että sanan ja kuvan liitto toimii yllättävän hyvin – välillä sanat tavoittavat enemmän, välillä kuvat pääsevät käsiksi sellaisiin pinnanalisiin, joita tuntuisi vaikealta tavoittaa kielellä. Tilat muuttuvat eletyiksi tiloiksi, kaduiksi, kahviloiksi, huoneiksi, rannoiksi, pelloiksi, metsiksi… Tapahtumat tulevat liikkeeksi, ihmiset ympärillä näkyviksi ja osallisiksi ja vaihtuvat maisemat ja miljööt todellisemmiksi, kouriintuntuvimmiksi. Ja miten lumoavaa onkaan tuijottaa piirtäjän varmaa kättä ja otetta, kun hän taikoo tyhjyydestä esiin kaikkea tuota edellämainittua – elämää.

Kirjan esikuvat ovat etenkin ranskalaisessa feministisessä ja elämäkerrallisessa sarjakuvassa. Tätä genreä ei ole Suomessa vielä ainakaan liikaa tehty. Toivottavasti kirjamme löytää lukijoita. Piirretty Ellen T.  ilmestyy osaksi HAM:n Ellen Thesleff-näyttelyä, joka aukeaa 26.4.2019.

Näyttely on looginen jatke elämän, ja nimenomaan päättymättömän elämän pohdinnalle: mitä tarkoittaa taiteilijan työ ja teokset suhteessa hänen elämäänsä, minkälaisia tulkintoja me teemme, osuvatko ne oikeaan, mikä on elämäkerrallisten aineistojen suhde taiteeseen ja mikä on tutkimuksen ja sarjakuvan osa tässä kokonaisuudessa…?

Ihmetellään keväällä lisää!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *