”Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide”

”Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide”

”Syksyllä [2017] ilmestyi myös vaikuttavin taiteilijaelämäkerta aikoihin, Hanna-Reetta Schreckin suurtyö Minä maalaan kuin jumala.”
Mervi Kantokorpi, HS, 12.2.2018

”Taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck haluaa saada Ellen Thesleffin (1869–1954) elämäntarinan loistamaan. Hän haluaa jakaa eteenpäin ihmeellisen ihmisen elämän energian. Tämän kaiken hän totta vie tekee ja onnistuu erinomaisesti… Jo Ellen Thesleffin elämäkerran Minä maalaan kuin jumala alkusivuilla rakastuin Elleniin ja hänen taiteeseensa, koska kirjoittajan intohimo tutkimuskohdettaan kohtaan siirtyi lukijaan.”
Helena Ruuska, HS, 1.10.2017. Lue koko juttu täällä

Hanna-Reetta Schreck kertoo kirjassa Minä maalaan kuin jumala (Kustannusosakeyhtiö Teos) kuvataiteilija Ellen Thesleffin (1869–1954) tarinan. Thesleffiä pidetään yhtenä maamme ensimmäisistä ekspressionisteista ja yhtenä merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Tämän lisäksi hän oli monin tavoin edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden oli paljon vaikeampaa saada tunnustusta osana taidemaailmaa kuin nykyään, olivatpa heidän teoksensa kuinka korkeatasoisia hyvänsä.
Kirjasta välittyvät innokkaan Euroopan-matkaajan avarat tunnelmat vuosista maailmalla, muotoaan etsivän nykyajan kiihkeässä sykkeessä. Thesleff oli kosmopoliitti, joka oli kuin kotonaan niin Suomessa, Pariisissa kuin Firenzessäkin. Tärkeässä osassa ovat myös yksityisen elämän tunnot – ilot, murheet ja kaipaus vilkkaankin sosiaalisen elämän sekä ajalle varsin epätyypillisen lapsuudenperheen ympäröimänä.
Samalla kirja on johdatus Thesleffin moni-ilmeiseen taiteeseen: mukana on paitsi runsas valikoima tärkeimpiä maalauksia myös valokuvia, joita taiteilija mielellään otti. Lisäksi kuvataiteilija itse pääsee ääneen kirjeissään. Hanna-Reetta Schreck on ensimmäinen, joka on perehtynyt koko Thesleffin laajaan kirjeenvaihtoon. Tuon aineiston myötä kirjassa käynnistyy jännittävä vuoropuhelu vuosikymmenten päässä toisistaan olevien ystävysten – taiteilijan ja hänen kertojansa – välillä.

Tekstinäyte:

Aurinko valaisi maiseman ja sen polte pakotti hiekkarannoilla liikkuvat ihmiset riisumaan vaatteitaan ja paljastamaan vartalonsa muotoja. Erilaisissa seuraleikeissä ja peleissä ilakoivat ihmiset, heidän jännittyneet lihaksensa, heittoon kiertyneet vartalonsa ja voima jalkojen uppoutuessa hiekkaan vangitsivat Ellenin huomion. Hän maalasi monia uransa hienoimpia teoksia. On helppo kuvitella hänet kulkemassa pää pilvissä ja jalat syvällä Forte dei Marmin hiekassa maan rytmeihin ja ympäröivään luontoon voimakkaasti eläytyen.

”Minulla on aivan uusi tapa työskennellä. Kuulehan: painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämen lyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana, myös tietysti viivoihin. Mitä siitä tulee, en tiedä, joka tapauksessa jotakin ihmeellistä.”

Pienet pohjat oli helppo kantaa mukana rannalle, jonne hän päivästä toiseen levitti telineensä, värinsä ja maalarinvarjonsa. Osan tarvikkeista sai pidettyä suojassa pienissä rantamajoissa. Mielessäni näen hänet kuumassa auringossa raukeana katselemassa ja tarkkailemassa pelaavia ja leikkiviä ihmisiä. Sitten hän maalasi pieniä töitä palettiveitsellä, Pallopeli-aiheitaan. Juuri näitä pelaavia ja leikkiviä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Näissä töissä hän kuvasi yksinkertaisesti ja onnistuneesti ihmisvartalon liikkeen vapautta. Kuten Gordon jo aiemmin totesi, Ellenin tapa kuvata liikettä oli nerokas. Hän osasi kuvata laatuja, jotka liikkeessä olevasta vartalosta välittyvät. Monet näistä selvästi liittyivät myös Gordoniin, sillä Ellen kirjoitti erääseen pieneen lihaksikasta ja vahvasti liikkuvaa miestä kuvaavaan grafiikanvedokseen: ”I like this – it is you”.

Lisätietoja Teoksen verkkosivuilla

Teoksen verkkokauppaan



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *