Ellen Thesleffin naamio-aiheinen luonnos on vuodelta 1907. Tässä vaiheessa taiteilija eli ja työskenteli Firenzessä yhdessä tärkeän taiteellisen kumppaninsa englantilaisen teatteritaiteilja Gordon Craigin kanssa.
Luonnoksessa Thesleff leikkii pinnalla = naamio, ja alisella = ystävänsä Craigin muotokuva.
Naamio oli varhaisen avantgarden teatterissa tapa paljastaa peittämällä. Ajatus oli, että naamion alla, takana tai suojissa pinnanaliset pääsisivät pääsisivät esiin: todellinen minä, todelliset tunteet, todellinen ruumis sieluineen ja luineen kaikkineen olisi mahdollista saavuttaa naamion suojissa.
Kiehtova ajatus. Thesleffin luonnoksessa naamion takaa nousevat ihmiskasvot. Naamio ja miehen muotokuva ovat allekkain, mutta ehkä kyseessä on pyrkimys kuvata ne sisäkkäin. Kasvot ovat naamion kasvot. Naamio on toisaalta persoonaton, tunnetta ja yhteyttä vailla. Se on potentiaalisesti yleispätevä ihmisen kuva. Sen takana taas elävät kasvot, ihmisen, jonka syvyyttä Thesleff pyrkii tavoittelemaan ja koskettamaan. Naamion takaa ja suojista ihminen ilmaisee erityisellä ruumiillaan…
Kuva: Ellen Thesleffin luonnoskirja 1907, Kansallisgalleria.
